Eikö mikään riitä

Vaadin työaikalakia kissoille

Neron tehtävänä on mm. vahtia, etteivät bambit tule kasvimaalle tai pihan kukkapenkkejä ihastelemaan. Jonkun mielestä se on ihan koiran virka. Lisäksi pitää vahtia jäniksiä, myyriä, rastaita ja fasaaneja. Siinä kuuluisassa Kissojen Suomi -kirjassa kerrottiin, että ennen oikein tarmokas hiirikissa saatettiin joskus lainata naapuriinkin keikkatöihin.  En ole varma käykö Nero keikkahommissa naapurissa, joskus olen nähnyt sen vaanivan naapurin ladon kupeessa. Nerohan elättää itsensä mallina ja kirjoittamalla kolumnia, mutta jos lama iskee pahasti niin ehkä sen on elätettävä minutkin. Uhkaisiko työuupumus kissaa jos se kävisi myyräkeikoilla vieraissa puutarhoissa?

Fanipostia kirjailijalle.

Welcome to join Autuas olo Ivroftieques
and Sarajan from FleaChic!

Sekalaisia seinäkukkasia

Keittiön seinällä näkyi kaksi pientä taulua.
Poika punaisessa hatussa on kulkenut munkanani pitkään.
Kuva on vanha kiiltolitografia. Ihastuin aikoinaan tuohon punaiseen sulkahattuun.

Tyttö, joka löytyi pari vuotta sitten kirppikseltä on
ilmiselvä pari edelliselle.

Makuuhuoneen seinälle on raamitettu joskus kauan sitten saamani rakkausruno. Snif.
Kuvassa on Lucas Cranacin Aatami ja Eeva.

Täällä olen kertonut, että kylpyhuoneen seinällä on yli 50 peiliä.

Salin seinältä löytyy kokoelma vanhoja italialaisia  votiiviesineitä.

Tunnetun henkilön muotokuva on löytynyt aikoinaan roskiksesta, ei kuitenkaan Suomessa. Tapanani on penkoa roskiksia minne menenkin.

Taitavasti maalattu, mutta kärsinyt teos on luultavasti 1800-luvun puolivälin tienoilta.

Nepalista tuomani Vihreä Tara istuu terälehtien päällä.
Turkoosi seinäalttari on Intiasta ja ostettu joskus Helsingistä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin aNNa, Satu ja Pikkutalon emäntä!

Sateiden välissä

Onneksi on ollut edes pieniä taukoja sateiden välissä, ehtii pinkaista sienimetsään. Kostea kesä ja syksy on ollut sienille mieleen, suppilovahveroita on metsissä niin paljon kuin jaksaa kotiin kantaa. Yllättävän paljon kantarellejakin löytyi ja muutama terveen pulska herkkutatti.  Pari litraa puolukoita tuli matkalla myös noukittua. En ollut kahden kopan kanssa metsässä, vanhana kettuna otan repun mukaan, jotta saan painavat sienet ja marjat kätevästi kotiin pitkänkin matkan päästä. Puutteellisen suunnittelun vuoksi ihmisellä on vain kaksi kättä. Meiltä on kadonneet hirvikärpäset, tapasin vain pari. Ei sillä, että kaipaisin niitä.

Näin täydenkuun aikaan Nerolla on ihan omat metkunsa. Yöt kuluvat ulkona, jotkin kinkerit siellä on menossa. Ennen nukkumaanmenoa käyn huhuilemassa kissaa sisälle, mutta se jököttää itsepäisesti aitanparvessa. Sieltä on hyvä tarkkailla pihaa, on oma peti sateensuojassa, eikä satunnainen kulkija äkkää varjoissa lymyävää mustaa prinssiä. Kuvastakin näkee että kissa on pulskistunut, ei mikään ihme,  kaksinkertaisilla aterioilla. Vaikka herra käy usein ulkona syömässä ei saavutetuista eduista kotiruoan suhteen tingitä. Olisi loishäädön aika, valmennan itseäni henkisesti tapahtumaa varten. Nahkaan laitettava lääke on melko helppo antaa, mutta prinssi vetää kuitenkin herneen nenään operaatiosta. Hoidan asian yleensä kun köllöttelemme sohvalla. Nero onkin oppinut tsekkaamaan käteni, etten vain piilottele lääkeaineita. Jos käteni lepää löysästi nyrkissä avataan se tassulla tarkistusta varten.

Sain tämän kannustavan tunnustuksen renessanssimieheltä  
A Kiss From The Past -blogista.
Yksi blogimaailman parhaita puolia onkin lämmittävät kommentit ja tunne ystävyydestä, vaikkei olisi blogiystäviään koskaan tavannutkaan.

Virallinen valvoja

Tämä homma tuli ihan puun takaa

Virallisen valvojan läsnäollessa arvoimme Random.org-koneella Wanilla Brocante Chic -kirjan voittajan:
Koivukujan Riikka!
Onnea Riikka ja kaikille kiitos osanotosta!
Laitapa Riikka yhteystietosi sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen niin kirja lähtee sinulle.
Arpoja oli kaikkiaan 100 kappaletta. Ikävä kyllä jouduin diskaamaan kaksi Anonyymiä, joissa ei ollut nimimerkkiä.

Jos kirja kiinnostaa niin niitä voi ostaa: täältä

Lämpimästi tervetuloa joukkoon mukaan Tylsä Mörökölli!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Keittiökatsaus

Kiitos Kartanonrouvalle keittiöhaasteesta, jossa pitäisi kuvata asioita keittiössäni.
Kun muutin taloon, keittiö oli maalattu likaisen vauvan kakan keltaiseksi ja yhdellä seinällä oli tummanruskeat jättimäiset lastulevykaapit, jotka oli asennettu niin, että leivinuunin käyttö ei onnistunut. Ne saivat lähteä ensimmäisenä. Nyt meillä ei ole lainkaan seinäkaappeja. Mutta on tilava kahveri ja lattialla seisova vanha astiakaappi. Seinien väri teki keittiöstä niin pimeän, ettei nurkkia oikein hahmottanut. Likainen väri myös sammutti kaikki muut värit. Ennen kuin sutaisin haltekslevyt valkoiseksi tunsin joskus fyysistä pahoinvointia keltaisen värin ja sen luoman tunkkaisuuden vuoksi. Moni vierailija ei huomannut värinvaihdosta, mutta maalaamisen jälkeen yleinen kysymys oli: Onko tätä tilaa jotenkin laajennettu?

Intialainen puudaami sarissaan on kirppislöytö parin vuoden takaa.

Yhtä nurkkaa hallitsee leivinuuni-puuhella. Leivinuunin ja hellan tiiliosa oli maalattu kirkkaan punaiseksi ja tiilien saumat valkoisiksi. Muuri takana oli sitä lapsenkakan keltaista. Tasoitin tiilipinnan, se on nyt valkoinen.

Joku on joskus väittänyt, että elän askeettisesti. Omasta mielestäni vietän luksuselämää, johon monella ei ole mahdollisuutta. Luksukseen ei välttämättä tarvita paljon rahaa ja upeita puitteita.

Kylmänä vuodenaikana keittelen puuhellalla. Sillä on ihana kokkailla, mahtuu monta pataa ja kattilaa yhtä aikaa kiehumaan ja hautumaan. Samalla saa tupaan suloista lämpöä.
Takana näkyvän jugend-uuniinluukun olen löytänyt metallinkeräyksestä.

Pöydän ja tuolit olen perinyt. Emalikauhat toimivat kesäverhoina. Kovin paljon ei keittiötä ole remontoitu ja se on nykystandardien mukaan täysin riittämätön ja epäkäytännöllinen, mutta minä viihdyn täällä ja kaikki toimet sujuvat ihan mukavasti. Kun muutin ei talossa ollut vesijohtoja, vesi kannettiin kaivosta ja navetan nurkalla oli ulkohuussi, rannassa pari saunaa peseytymistä varten. Kuumat ja kuivat kesät kuivattivat kaivon ja hain käyttöveden naapurista (1 km) asti. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että nykyisin hanasta tulee kylmää ja kuumaa vettä.

Vieraskuppeja ja kahveja varten nikkaroin löytölaudasta hyllyn.

Yksi pieni hylly on hellan vieressä mausteille. Talon ikkunat ovat enimmäkseen alkuperäistä antiikkilasia, juovineen ja kuplineen siksi ne siilaavat valon noin kirjavasti. Niissä on oma viehätyksensä, pari ikkunaa on mennyt rikki ja niihin on laitettu hieno sileä lasi, minusta on nautinnollista katsella ulos juuri noista ikkunoista, jotka eivät vääristä maisemaa.

Löysin puisen suodatinpussitelineen joskus kirppikseltä, maalasin sen ja kokeilin tekstinsiirtoa Mod Podge -menetelmällä. Koska en käytä suodatinpusseja telineessä säilytetään muita asioita. Tällä kertaa siihen on eksynyt vanhoja valokuvia.

Koska ylhäällä on paljon tilaa osaa keittiötä kiertää katonrajaan kiinnitetyt hyllyt.

Lisää avohyllyjä. Talvella keittiössä on lämpimän punaiset verhot.

Hyllyille kertyy kaikenlaista tarpeellista.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Kirsikka ja Petriina!

Näin valmistetaan lehtikruunu

Tämä menee nyt ihan vaahteranlehtiaskarteluksi, mutta lupasin vielä kertoa miten teen vaahteranlehtikruunun.

Ensin leikataan lehtiruotien paksu osa pois, jotta varsi on terävä.

Lehti taitetaan kahtia.
Käytin pyykkipoikaa apuna, sillä en pysty käyttämään kameraani yhdellä kädellä ja assarilla oli vapaapäivä :) Oikeasti ei siis tarvita pyykkipoikia.

Seuraavan lehden lehtiruoti pistetään läpi taitetusta lehdestä ja lehti kiedotaan edellisen lehden ympärille, näin ikään ja sitten seuraava jne...

"Nurjapuoli" eli kruunun sisäpuoli näyttää alkuvaiheessa tältä.

Nurjan puolen lehtiruodit taitellaan lehtien sisään keskelle, samalla tulee kiinnitettyä lehtiä paremmin yhteen.









Nyt piti siirtyä jo lattialle kuvaamaan. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lehtiä lisätään kunnes on saavutettu kruunun koko = prinsessan/prinssin päänympärys.

Nujalta näyttää tältä.

Kun on saavutettu sopiva pituus, työnnetään viimeiset lehtiruodit ensimmäisen lehden läpi, ympyrä sulkeutuu. Ruodit "päätellään" nurjalle samoin kuin pitkin matkaa.

Olisipa tässä nyt mallina suloinen prinsessa, mutta puupää on parempi kuin ei mitään. Eli valmis kruunu :)

Tein aikoinaan kruunusta lampunvarjostimen eteisen kattolamppuun ja yhteen jalkalamppuunkin. Varjostimet kestivät monta vuotta. Värit tietysti haalistuivat, mutta olivat ihan nättejä silti. Ja ilmaisia.

Kun kruunu kuivuu, lehdet tietysti käpristyvät. Jos haluaa kuivata kruunun lehdet 'pystyyn' niin ne on tuettava jollakin sisä- ja ulkopuolelta kuivumisen ajaksi, sanomalehdestä saa siihen oivat rullat.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon koko ihana joukko: Bikke, Susanna, Minttu, Eisku, Eija ja minimurkut!

Ruusukranssi

Tänä syksynä vaahterassa on kaunis väritys. Vanha pihapuu vaikutti jossain vaiheessa lähes kuolleelta ja oli kaatouhan alla, koska kasvaa niin lähellä taloa. Märkä kesä on virkistänyt vanhusta. Se on toiminut pesäpuuna, siihen on ripustettu lyhtyjä ja nyt se tuottaa askartelumateriaalia. Kruunun lisäksi väsäsin vaahteranlehdistä ja helminukkajäkkärästä ruusukranssin oveen. Kokeilin ensimmäistä kertaa ruusujen tekoa, ohje löytyy mm. täältä. Lupasin laittaa ohjeen kruunun teosta vähän myöhemmin.

Krassin pohjana käytin keväällä karsitusta villiviinistä kieputtamaani rengasta.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Emileitha!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Vielä ehtii mukaan arvontaankin! Linkki tuossa ylhäällä oikealla.

Kruunajaiset

Kun olin lapsi teimme vaahteranlehdistä kruunuja. Aikuisiällä olen tehnyt kruunuista mm. lampunvarjostimia. Kruunasin kirpputorilta löytämäni lasipallon. Hämmästyksekseni useimmat ystävistäni sanovat, että kruunujen teko on ihan outo asia. Oletteko te tehneet lehtikruunuja?

Madonna kruunattiin romulaatikostani löytyneellä öljylampun osalla.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Taidan lähteä sienimetsään.

Vilkaisu

Sipulisatoa kuivumassa.

Krassit voivat vielä hyvin, mutta yöpakkaset voivat viedä ne nopeasti.

Lisää oranssia: lyhtykoiso.

Saila tunnisti perhosen siniritariksi, Suomen suurimmaksi yökköseksi.

Tietääkö joku mikä perhonen tämä on. Väritys on kuin koivun rungossa, harmaa. Suuri perhonen löytyi maasta, koivikosta. Nostin varovasti rungolle. Pituus noin 4,5 cm ja siipien väli tässä asennossa noin 5 cm.