19.7.2011

Ketuttaa

Kun vaeltaa yksin avarissa maisemissa tuntuu kuin mieli olisi pesussa. Elämä soljuu hengityksen tahtiin, taivaallista.
Mutta vaikka olen ilman ihmisseuraa en ole kuitenkaan yksin, ympärillä on kaikenlaista kuhinaa.
Ketunpoikanen tutki outoa vierasta uteliaana vaikka äiti varoitti: Kätkeydy tai pakene!

Määrätietoisesti pentu tepasteli kotiluolan suojiin.

Äiti oli jättänyt luolan suulle päivän aterian ja viisas pikkukettu päätti vetää saaliin sisälle turvaan.
Lähettänyt Cheri klo 07:00
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

  1. Leena Lumi5.3.2013 klo 13.01.00

    Tässä minä ja kettuni http://autuasolo.blogspot.fi/2011/07/yksinolon-ihanuus.html Tämä on Reipastassu, joka ei välittänyt vaikka Olga haukkui parvekkeella.

    Oli muitakin, mutta kun naapuriksi tuli kettujen murhaaja, en tiedä saammeko enää puutarhaamme kettuja. Tuntuu kuin koko ihana ympäristömme olisi pilalla... Arkajalka on antanut meille jännittäviä ääninäytteitä. Ketulla on kuulemma noin 20 erilaista ääntä.

    Linkittäisin tämän kuvilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri5.3.2013 klo 13.11.00

      Voit linkittää vapaasti kuviani. Tuossa linkissäsi oli väärä osoite :) mutta ehkä löydän repolaisen blogistasi. Minun on vaikea käsittää miksi kukaan haluaa tappaa kettuja? Täälläkin niitä metsästetään. Joskus tuntuu, että kaikki mikä liikkuu pitää ampua.

      Poista

Kiitos kommentista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)