10.3.2012

Bambi

Olen saanut keramiikkabambin mummultani joskus lapsena. Ihme, että se on säilynyt mukana elämän mutkissa ja vielä ehjänä. Sillä on kiva leikkiä vieläkin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Lähettänyt Cheri klo 08:00
Tunnisteet:

10 kommenttia:

  1. Puumuli10.3.2012 klo 8.50.00

    Tosi suloinen pikkuinen bambi ja ihme, että se on säilynyt ehjänä! Onnea myös blogisi synttäreiden johdsta!

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
  2. Jokke10.3.2012 klo 9.00.00

    Hyvin leikitty, nyt näyttää olevan turvassa :)

    VastaaPoista
  3. Cheri10.3.2012 klo 10.00.00

    P u u m u l i , kiitos onnitteluista. Ilahduin kun bambi tuli esille kätköistäni, olin jo unohtanut sen olemassaolon. Bambikin näyttää iloiselta.

    J o k k e , nyt on bambilla oma pienoismaailmansa, jossa se voi turvallisesti asustella : )

    VastaaPoista
  4. Myrsky ja Minna10.3.2012 klo 10.13.00

    Oman lapsuuden lelut, mitä muistoja niihin liittyykään! Ihanaa nostalgiaa:)

    VastaaPoista
  5. Cheri10.3.2012 klo 10.25.00

    M y r s k y , totta puhut. Muistan hyvin monet tärkeät lelut, joita ei enää ole. Muistan nukkien nimet ja kasvot vaikka moni asia menneisyydestä on jäänyt unholaan. Bambin ilmestyminen oli suuri ilo.

    VastaaPoista
  6. elämäni matkat11.3.2012 klo 19.26.00

    Suloinen Bambi. Sulla onkin nyt hyvä paikka sille, suojassa. Mua niin harmittaa kun noita kellonkupuja (vai onko sun niitä?) on tullut viskottua poistoon vuosien varrella, niistä saisi tosi kivoja kissaystävällisiä suojia vaikka mille.

    VastaaPoista
  7. Paula11.3.2012 klo 20.08.00

    Tuollaisiin esineisiin liittyy liikuttavia muistoja. Ja ihme tosiaan, että tuollaisia esineitä säilyy matkassa.

    VastaaPoista
  8. Cheri11.3.2012 klo 20.24.00

    e l ä m ä n i m a t k a t , bambin kupu on kellosta. Olen ostellut näitä kirpparilta, jos kello on rikki ne saattavat olla hyvinkin edullisia. Meillä emäntä rikkoo enemmän esineitä kuin kissa. En muista, että Nero olisi koskaan rikkonut mitään.

    P a u l a , totta, esineet ovat joskus muistojen säiliöitä. Minullekin avautui näkymä mummulaan kun bambi tuli esille.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi12.3.2012 klo 10.11.00

    Voi, missä ovat kaksi kissaa ja kaksi koiraa, jotka sain lapsena! Posliinikissoilla oli hienoja karvojakin kauluksessa. Toinen kissoista oli lahja kummitädiltä. Täytyy kuunnella herkällä korvalla, kuuluuko jostain varaston pahvilaatikosta vienoa vikinää tai haukkumista. Bambi on liikuttava ja suloinen. Ja kantaa mummon muistoa.
    Papy

    VastaaPoista
  10. Cheri12.3.2012 klo 10.33.00

    P a p y , joskus on hyvä penkoa varastoja, siellä voi olla säilössä vaikka millaisia muistonkantajia. Niin kuin tämä pikkubambi, joka on iloinen päästessään laatikosta laitumelle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)