2 tuntia sitten
13.3.2012
Valvontaa
Nero on päässyt kevättunnelmiin. Hankikanto mahdollistaa liikkumisen laajemmalla alueella ja lämpötila on juuri sopiva ulkoilemiseen. Kirkas tähtitaivas ja kuutamo viettelivät retkeilemään, eikä prinssiä kuulunut yöksi kotiin. Henkilökunta huolestui, viimeinen kutsu ovelta puoli neljän aikaan aamulla ei tuottanut tulosta. Kun muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen kävin tarkastamassa tilannetta; Nero istui aitanparvessa odottamassa ja tallusteli arvokkaasti sisään ruokakupille. Olikohan se ollut bilettämässä naapuruston kissojen kanssa. Nyt ollaan niin väsynyttä poikaa. Henkilökunnankin täytyy varmaan ottaa torkut iltapäivällä.
Tunnisteet:
Neron elämää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kevättä kollin rinnassa :)
VastaaPoistaK o i v u ku j a n R i i k k a , niinhän se varmaan on, vaikka Nero onkin kastraatti. Hänestä on pienten talvipiirien jälkeen varmaankin ihanaa päästä tarkastelemaan reviirinsä äärireunoja. Mutta yöksi kotiin!
VastaaPoistaOi, pitäishän Neron hiukan sääliä henkilökunnankin yöunia. Nyt on vaan tyytyväistä ja väsynyttä poikaa ja tiirailee tassun alta kuvansa katselijaa. Kylläpä tämän Neron turkki kiiltää kauniisti.
VastaaPoistaP a u l a , olen samaa mieltä. Mutta varmaankin jokin tärkeä asia sitä pidätteli. Epäilen vierasta kissaa, Neron täytyy varjella reviiriään ja joka kevät tänne ilmestyy vieraita kissoja. Nyt on masu täynnä keitettyä seitiä ja uni maistuu. Neron turkki on hyvässä kunnossa; pehmeä, kiiltävä ja paksu. Mutta kyllä hän sitä hoitaakin.
VastaaPoistaKaunis kuva ja komea prinssi, ihana pilke silmäkulmassa. Onneksi Nero tuli kotiin, voin hyvin kuvitella millainen huoli teillä on ollut! Toivottavasti ei tule yhteenottoja vieraiden kissojen kanssa.
VastaaPoistaHyvä, että löysi tiensä kotiin. Nyt vain kaikki pötköttelemään. Meidän Moukku-kissa lähti eräänä huhtikuun aamuna tutkimusmatkalleen ja palasi hyvinvoivana puolen vuoden kuluttua. Poikamme oli juuri viikkoa aikaisemmin syntynyt. Ehkäpä Moukku tuli tervehtimään uutta ihmistä, katsomaan kuinka pärjätään ja totesi, että hyvinhän ne selviää. Ehkä se tuli vain jättämään hyvästejä sillä muutaman päivän päästä Moukku lähti taas tutkimusmatkoilleen eikä enää palannut.
VastaaPoistaM y r s k y , täällä liikkuu kaikenlaisia isompiakin petoja, mm. ilveksiä ja siksi huoli on aina suuri kun kissa ei ilmottaudu säännöllisin väliajoin. Toivon tosiaan, että yhteenotoilta vältyttäisiin, ne lääkärinreissut ovat niin kurjia meille molemmille.
VastaaPoistac a i j s a , hurja tarina Moukusta. Moukku taisi kuitenkin olla hyvässä hoidossa, löytänyt uuden kodin. Luulen tuntevani Neron niin hyvin, että tiedän sen pysyttelevän kotipiirissä. Vierasta ihmistä se ei päästä lähellekään, se pakenee myös vaaran uhatessa helposti puuhun. Jos se nukahtaa syvään uneen esimerkiksi talon alla, missä se viettää paljon aikaa hiiriä metsästäen, se ei viitsi nousta vaikka kuuleekin itseään kutsuttavan.
:) Hyvä että prinssi tyytyi ihan lähitarjontaan! Mamman huoli on niin ymmärrettävää. Myös Samurai valitsee näin kevään tullen ulkoiluvaihtoehdon öiseen aikaan ja päivät kuluu sitten nukkuessa. Tosin puolet yöstäkin taitaa kulua kuistilla lämpimässä pikku huoneistossa nukkuen aamuisista venytyksistä ja haukotuksista päätellen.
VastaaPoistaM a r i a , vuosien myötä olen tottunut siihen, että prinssi saattaa olla yötä pois kotoa. Mutta silti huoli painaa, mutta kai kissan on otettava vähän takaisin rästiin jääneitä ulkoiluja. Samurailla on siis poikamiesboksi kuistilla ; ) Nerollakin on pesä aitassa, oikein untuvilla vuorattu.
VastaaPoistaMaaliskuu maata näyttää ja mourunallaan tienoot täyttää...jep jep.
VastaaPoistaKatsoin lasipallosikin...mulla ei ole yhtään isoa lasipalloa, mutta kerään lasikuulia, niihin heikkous. Olit löytänyt taas monia ihania juttuja.
v i l u k i s s i , kissan kevätpirteys aiheuttaa henkilökunnassa kevätväsymystä.
VastaaPoistaLasikuulia? Sellaisiin olen harvemmin törmännyt, varmaan upeita.
Kissaelämä on kyllä jännittävää. Liityimme viime syksynä kissankummastelijoiden ja-rakastajien joukkoon, kun perheeseemme muutti kaksi pentua; Elmeri ja Tilda.
VastaaPoistaElmeri leikattiin vuoden vaihteen jälkeen, mutta silti hän intoilee ensimmäistä kevättään. Sisällä ei meinaa millään malttaa olla, kun koko maailma ulkona odottaa "tosimiestä".
Tildalle toivomme kesäpentuja. Viime viikolla näimme, kuinka Tilda ja naapurin yhtä nuori Siivo-uros tapasivat takapihallamme. Odotamme jo naapurin kanssa, että meistä tulee kesällä mummoja...
Jännittävä on, että mitään tappeluun viittaavaa, emme ole ainakaan vielä nähneet. Naapuruston kissat ovat tainneet hyväksyä toisensa - he vierailevat toistensa pihoilla ja tutkivat toisiaan rauhallisin mielin. Toivottavasti tilanne pysyy näin auvoisana.
Tuija
Kävin tutkimassa Myrskyn elämää. Meidän Elmeri näyttää aivan Myrskyn veljeltä.
VastaaPoistaTuija
T u i j a , tervetuloa kissaihmisten joukkoon : ) Elmeri on nuori ja innokas tutkimaan paikkoja, ihan ymmärrettävää. Kotikissat eivät kai helposti tappele, paitsi kollit tietysti keskenään. Meillä on ongelmana suuri villiintyneiden kissojen määrä, ne onnettomat etsivät paikkaansa eivätkä osaa oikein käyttäytyä. Kolme kissaa olemme naapurin kanssa vieneet eläinsuojelukeskukseen ja ne ovat saaneet kodin. Hylättyjä kesäkissoja etsiytyy meille kevään tullen huonossa kunnossa ruokaa etsimään.
VastaaPoistaElmeri on varsinainen komistus jos on Myrskyn näköinen.
Mistä löytyy se Elmeri? Täälläkin tahdotaan tehdä vertailuja...
VastaaPoistaElmeri löytyy ihan vaan livenä täältä kotikonnuilta. En ole ryhtynyt blogaamaan (tai oikeesti ryhdyin joskus, mutta voimavarat ja into eivät riittäneet), vaikka innolla seuraankin muiden ihmisten ihania blogeja.
VastaaPoistaTaidan siis ottaa rusinat pullasta - mutta kiitos kun annatte niitä - ovat niin herkullisia.
Elmeri on hiukan Myrskyä tummempi, mutta muuten just samanmoinen.
Tuija
T u i j a ja M y r s k y, tämmöinen kadonnutta etsimässä : ) löytyi "veli" netistä. Snif
VastaaPoistaTuija Ja Cheri: Ookoo! Jonkinmoinen sukulaisuussuhde kissoilla saattaa hyvinkin olla.
VastaaPoistaMainio silmäkulmasta kurkistus. Meillä kissat eivät vielä juurikaan ulkoile, on muka liian kylmää... ja märkää.
VastaaPoistae l ä m ä n i m a t k a t , teidän aateliset ovat niin sofistikoituneita : ) meidän maatiainen ei välitä tassujen kurasta.
VastaaPoistaTäälläpä on hurmaava musta pantteri! Ja ihan kuin oma pantterini, tämäkin nauttii vapauden huumasta ja yöllisten seikkailujen sykkeestä :-) Sellaisia ne pantterit ovat, täytyy yrittää ymmärtää.
VastaaPoistaS a i l a , täytyypä tulla heti kurkkaamaan teidän mustaa pantterianne. Vapauden huumaa toki suon Nerolle ja yritän ymmärtää. Kissa on muutaman kerran ollut pahassa pulassa, mm. katiskassa ja supiloukussa, joten siitä on jäänyt taipumus huoleen. Onneksi kissa on viisas eläin eikä mene kahta kertaa samaan vipuun. Taisivat mennä nuoruuden ymmärtämättömyyttä.
VastaaPoista