Pörinää ja käärmettä kaivosta

Betweeniltä tuli haaste bongata kimalaisia. Kiitos kivasta kimalaisten tarkkailuhetkestä. Bongaaminen ei ole vaikeaa, sillä melkoinen pörinä käy kaiken aikaa puutarhassa. Vaikeampaa on saada kuvaa noista ahertajista, ne eivät ole hetkeäkään paikallaan vaikka kuinka nätisti pyysin.
Isohirvenjuuren kukat ovat erityisesti perhosten suosiossa, mutta myös kimalaiset ovat niihin mieltyneet. Kukissa on usein ruuhkaa.

Tarhavärimintuissa on jatkuva aherrus käynnissä.

Kasvimaan keskellä on iso kaistale harmaaminttua vai onkohan tuo omenaminttua. Se on siinä ihan pörriäisiä varten. Kasvuston keskellä kulkee polku ja kun aurinkoisena päivänä kuljen siitä on kuin astuisi kosken kuohuihin kun hyönteislauma lehahtaa kohisten lentoon.

Kurkkuyrtit ovat riehaantuneet kasvimaalla ja ne houkuttelevat medenkerääjiä. Kun karsin niitä aimo pinon kävi karsintapinossakin melkoinen kuhina vielä monta päivää.

Pallo-ohdakkeet ovat herkkulistalla väristä välittämättä, tässä valko-pallo-ohdake.

Ei ole kimalainen, mutta tälläinen hyönteisaihio löytyi harmaamintusta.

Viikonloppuna lakkasi vedentulo raanasta. Ikävä yllätys, mutta tuttu putkimies tuli maanantaiaamuna apuun. Porakaivon pumppu oli kuollut. Kun putkimies kapusi tikkailla runsaat kaksi metriä syvään kaivon yläosaan tutkimaan tilannetta kuului kaivosta: Olen täällä käärmeiden kanssa. Jokin siellä pohjalla tosiaan kiemurteli, muttei käärme vaan vaskitsa joka oli päässyt sinne kun olin väliaikaisesti peittänyt kaivon vain pressulla. Pyynnöstäni putkimies nosti, tosin inhoten, vaskitsan minulle. Pääsi raukka vapauteen kolkosta kaivosta.
Huh mikä urakka oli vaihtaa pumppu yli satametriseen kaivoon, mutta tänään vesi virtasi taas hanasta. 

Loppuun vielä tunnelmakuva aamuinniltani tänä aamuuna.

Ihmepuu peurankarkottimena

Mikä täällä lemuaa?

Valkohäntäpeuran vierailut puutarhassa eivät ilahduta. Eivätkä minkään sorkkaeläimen, vaikka ovatkin kauniita katsella.

Kun kaikki syysleimut, hortensiat ja hostat oli järsitty jo alkukesällä, päätin kokeilla jostain kuulemaani kikkaa. Kävin automiestenkaupassa ostamassa muutamia Wunderbaumeja ja ripustelin niitä peuran suosimien kasvien sekaan.
Kun seuraavana aamuna astuin ulos ovesta, koko piha lemusi. Miten kukaan voi olla tuollaisen kanssa autossa pyörtymättä.

Automieheltä sainkin vinkin, että hajupuuta otetaan muovikääreestä esiin vähän kerrallaan, ehkä niin olisi pitänyt tehdä puutarhassakin, teho kestäisi kauemmin.

Nyt muutaman viikon jälkeen haju on paljon haihtunut, mutta tehoa on jäljellä, syysleimut kasvavat iloisesti, ne ovat haarautuneet ja joissakin latvoissa näkyy jo nuppuja.
Tänään näin peuran jälkiä nurmikolla tuossa vieressä, mutta kasvit ovat säästyneet.

Tässä ihmepuu suojaa Vanille Fraisea, joka myöskin on sorkkajalkojen ruokalistalla.
Täällä liikkuu vain peuraemo ja kaksi vasaa, jotka ovat vasta alkaneet seurata emoaan. Tapasin ne äskettäin kasvimaan reunalta, äiti oli opettamassa pienokaisille parhaita ruokapaikkoja.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, peuraperhe lähtee syksyllä talvilaitumille jonnekin muualle ja tilalle tulevat metsäkauriit. Niitä ei pidättele mikään, pelkään. Mutta syksyllä kukinta on suurimmaksi osaksi ohi, eikä niin haittaa vaikka joku perenna niiden suuhun eksyykin.

 

Kasvimaa on toinen juttu, metsäkauriit ovat mestareita löytämään rakoja aidasta ja ne myös yrittävät rikkoa aitoja, saavat sorkillaan reiän kanaverkkoonkin. Ne osaavat myös ryömiä, kerran limbosivat itsensä portin ali noin 30 cm raosta.

En luota Wunderbaumin tehon kestävyyteen, joten päätin kokeilla myös kaupallista karkotetta.
Ostin Trico Garden hirvieläinkarkotetta, jota käytetään mm. metsätaimikoiden suojaamiseen. Ruiskuttelin sitä syysleimuille ja hortensioiden lehdille, sekä kasvimaan aidan takana kukkakasveille. Tehoaineena tuotteessa on lampaanrasva ja aine haiseekin vähän lampaantaljalle. Syötäville kasvinosille ainetta ei tietenkään pidä ruiskuttaa. Karkotusefekti tuntuu toimivan, minä en haista mitään, mutta herkkävainuinen peura ylenkatsoo ennen niin herkullisia kasveja. Peuran jäljet näkyvät hyvin kaapelikaivuun jättämässä paljaassa maassa, joten ne kyllä kiertelevät puutarhassa, mutta perennat ovat saaneet olla rauhassa. Onko kellään kokemusta Trico Gardenista?

Hirviö pihassa

Monta unetonta yötä olen viettänyt kun tiesin, että se on tulossa. Viime kesänä en uskaltanut tehdä juurikaan uusia kukkapenkkejä kun en tiennyt millaisia reittejä hirviö tulee kulkemaan.
Sieltä se lähestyy!

Tälläistä jälkeä se jättää.

Meille kaivettiin valokuitukaapeli. Pelkoni oli turha, mietittiin monta vaihtoehtoista reittiä, miten kaapeli parhaiten ja vähimmin vaurioin saadaan talolle. Tämä on kyläyhdistyksen oma hanke, kyläkuituosuuskunta. Vapaaehtoinen työryhmä on tehnyt sen eteen lukemattomia työtunteja ja selvitellyt miljoonia yksityiskohtia parin vuoden ajan. Tuossa kaapeliputki nyt on pihan reunalla. Kaivuujälki on jo siistitty, on ihan uskomatonta miten valtavalla romuluisella kaivinkoneella saa niin siistiä jälkeä aikaiseksi. Taitavasta kuljettajastahan se on kiinni. Loppupätkä nurmikon reunaan kaivetaan pikkukaivurilla, ettei puutarhaan tule pahoja arpia.

Pehtoori kävi luonnolliseti tarkistamassa, että kaikki on tehty asianmukaisesti.

Erittäin hyödyllistä

Sadeviikon aikana kasvimaan kukkijat pääsivät riehaantumaan rajattomasti. Hyöty alkoi jäädä jalkoihin ja sehän ei sovi, sillä ensin hyöty sitten huvi. Pari kottikärryllistä kukkia lähti kompostiin (osa pääsi maljakoihinkin) ja operaation jälkeen näyttää näin kukattomalta :).
Laitoin keväällä tuohon keskelle tuolin ja pikku pöydän yhden isomman kasvilavan tilalle, sillä ajattelin istuttaa siihen syksyllä pienen omenapuun. Mitä mieltä olette sopiiko omenapuu kasvimaalle? Mikä olisi hyvä kääpiökokoinen lajike?
Tai ehkä jokin muu hedelmäpuu? Etuna olisi ainakin se, että puu olisi aidatulla alueella, eivätkä sorkkajalat heti pääsisi sen kimppuun.

Lähinnä jouduin poistamaan villiintynyttä kurkkuyrttiä, kasvimaalla ei enää päässyt liikkumaan kun se rönsyili joka puolella ja lojui jo hyötykasvienkin päällä. Nyt pääsevät purjotkin vapaammin jatkamaan pulskistumistaan. Auringonkukat olen suorakylvänyt, ne kukkivat siis aika myöhään, mikä on tarkoituskin. Myös kehäkukkaa on tulossa uusia aaltoja.

Viljelylaatikoiden ja ja käytävän välistä esiin tunkeneet sormustinkukat lopettelevat kukintaansa ja näitäkin poistan ahkerasti.

Satonäkymät ovat tänä vuonna erinomaiset. Yrtit on jo kuivattu varastoon, kesäkurpitsa etsii päivittäin uutta muotoa keittiössä. Viikonloppuna tein kesäkurpitsa-juustokeksejä. Erittäin herkullista.
Avomaankurkuista on tullut ennätyssato ja kaikki muukin näyttää kypsyvän mallikkaasti. Lähiaikoina kun sää on suotuisa aion korjata valkosipulisadon talteen.
Myös metsän sato on ollut runsasta, sieniä ja mustikoita on tallessa jo talven tarpeet.

Yö on valvomisen väärti

Yhtenä yönä päätin valvoa ja yrittää nähdä Neowise komeetan, joka on nyt nähtävissä paljaalla silmälläkin. Taivas oli kuitenkin vetäytynyt pilveen eikä tähtiä, komeetasta puhumattakaan näkynyt.
Useimpina kesinä minulla on tapana valvoa ainakin yksi yö. Yöllä tunnelma on erityisen kiehtova ja valo, värit sekä äänimaailma ainutlaatusia. Aamu alkoi nousta järven takaa.

Samaan aikaan vastakkaisella suunnalla päivä oli laskemassa. Yksinäinen lintu lauloi kaihoisasti, muuten oli aivan hiljaista.

Rannan majakassa paloi valo.

Öisin on jo melko pimeää, mutta pimeä hetki on lyhyt. Kun aamupuolella palailin, olivat rastaat jo työntouhussa marjapensaissa.

Valtikkanauhuksen kynttilät paloivat pihassa.
Neowisea ei näkynyt, mutta täytyy yrittää uudestaan 6800 vuoden päästä kun se taas näyttäytyy näillä tienoin.

Kasvimaa vesittyi

Suuren kasvimaan ongelma helteillä on kastelu. Varsinkin alkuvaiheessa kastelun on oltava säännöllistä ja runsasta. Minulla vesi tulee yli sata metriä syvästä porakaivosta, se on jääkylmää, eikä sovellu kasvien juomavedeksi ennen lämmitystä. Täytän suuret tynnyrit, joissa vesi päivän mittaan lämpenee kastelusopivaksi. Kyllästyin kantamaan päivittäin lähes tuhat litraa vettä kastelukannuilla ja päätin turvautua teknologiaan. Pieni uppopumppu tynnyriin, siihen vesiletku ja ostin vielä Gardenan kasteluvarren, sillä voi kätevästi täsmäkastella ja varrella ulottuu hyvin vesittämään isomman alueen. Mutta, mutta... Hermo paloi nopeasti letkun kanssa. Sen kuljettaminen tiheällä kasvimaalla saa helposti paljon tuhoa aikaan ohjautuessaan kasvien sekaan ja se myös kiertyi ja taittui usein niin, että vedentulo lakkasi ja piti mennä letkua selvittämään.

Sitten kasvimaalle ilmestyi musta, notkea käärme. Sain Gardenalta kokeiltavaksi 20 metrisen Liano-letkun. Tekstiilipäällysteinen letku on kevyt ja taipuisa eikä se kierry tai taitu. Huh mikä helpotus, nyt kastelu on todella helppoa kannurumbaan verrattuna.
Miten te hoidatte puutarhan kastelun?

Letku mahtuu pieneen pakettiin ja sen mukana tulee liittimet ja suutin. Minulla ollut kasteluvarsi sopii mielestäni paremmin kasvimaalle. Tuolla suuttimella voin kastella vaikka kukkapenkkejä.

Letku kulkee helposti laatikoiden välissä ja taipuu kulmissa. Sen kestävyydestä kertoo, että tuotteelle annetaan 30 vuoden takuu, kestää myös jäätymistä.
Letku on aika kapea, joten heikolla pumpulla siihen ei saa kovin suurta painetta, mutta sitä ei kasvimaalla kaivatakaan. 
Kun taimet kasvavat lisään niille yleensä olkikatetta, joka vähentää kastelutarvetta.

Kyllä nyt sopii rehottaa helteelläkin. Siellä se musta käärme luikertaa huomaamattomasti.
Letku on saatu blogiyhteistyönä ja kehunsa ansainnut.

Elämäni hamsterina

Puutarhanhoito on ihanaa puuhaa, mutta suurin osa tontistani on luonnonmukaista lehtoa. Osa on metsää, yksi pieni osa on suojelualuetta. Lisäksi on pienet peltopläntit.
Kun poimin mustikoita, bongasin ensimmäiset sienet näillä nurkilla. Seuraavalle mustikkaretkelle otin korin mukaan ja sain pienen saaliin muutakin metsän herkkua.

Olen karsinut pihassa kasvanutta tiheää kuusikkoa, jotta uudet kukkapenkkini saavat valoa. Kuuset ovat hyvä tuulensuoja, joten karsin niitä vähän kerrallaan, maistellen välillä tuulituntumaa. Olin kurittamassa rikkaruohoja kuusikon luona kun bongasin maassa komean herkkutatin. Kun katselin tarkemmin ympärilleni huomasin maassa toljottavan tattilauman. Osa oli jo menettänyt lakkinsa peuran kitaan. Nappasin kuistilta korin ja poimin komean saaliin talteen. Osan söin, osan laitoin pakkaseen tulevia herkkuhetkiä varten.

Seuraavana päivänä päätin tutkia reviiriäni vähän laajemmin. Yksi kori täyttyi herkkutateista nopeasti, piti hakea uusi vasu, sillä saalista tuntui riittävän. Nämä menivät samoin tein kuivuriin. Luonnonmukainen ympäristö on myös yhdenlainen kasvimaa.

Siinä ne ovat, kaksi korillista herkkutatteja. Kun oikein nakuttelin ja hölskyttelin sain koko saaliin mahtumaan kolmen litran lasipurkkiin. Paitsi tietysti ne, jotka paistoin heti ateriaksi.
Nyt on erinomainen herkkutattivuosi, joten kannattaa lähteä jahtaamaan niitä.
Myös mustikoita on ollut runsaasti, mutta hyttysiä on tosi vähän. Siitä en osaa olla suruissani.

Surullinen tarina

Löysin kompostorin kannelta kuolleen leppakkovauvan. Se on vain parin sentin pituinen, luulin ensin linnunkakaksi. Kompostori on tallin päädyssä ja lepakko ilmeisesti pesii tallin harjassa.

Olen nyt kolmena kesänä peräkkäin löytänyt kuolleen lepakon poikasen. Toissa vuonna kerroin lepakkolapsesta täällä.
Viime kesänä löytyi menehtynyt poikanen maasta tallin toisesta päästä.
Pidän kovasti lepakoista ja noita yön ruhtinaita näkyykin täällä paljon. Ulkorakennuksissa on hyviä pesäpaikkoja ja rannan saunamökin harjan alla taitaa myös olla lepakoiden asuinsija. Nero istuu siellä joskus tuvan sängyllä ja tuijottaa katonrajaan. Olen myös nähnyt Neron tutkivan katolla harjapellin alustaa työntelemällä tassua sen koloihin.

Pellon yli johtavalla saunapolulla kukkii apila. En raatsinut ajaa leikkurilla kukkia, jotka ovat pörriäisten suuressa suosiossa. Punkkivaaran vuoksi leikkasin myöhemmin kumpaankin reunaan polun, yhden pehtoorille ja toisen minulle, voidaan kulkea rinnakkain ja ihailla keskikaistan apilakasvustoa.

Huumaavat unikot

Unikot ovat kiitollisia kukkijoita, kylvät kerran ja ne hoitavat seuraavan vuoden kukoistuksen itse. Nämä eivät huumaa muuten kuin ulkonäöllään.

Pioniunikot yllättävät nousemalla milloin mistäkin, välillä pienempinä ja joskus metrisinä monihaaraisina jätteinä kuten tämä. Kukat voivat olla minkä värisiä tahansa, kerrottuja tai yksinkertaisia.

Ne tuovat väriä kukkapenkkeihin silloin kun perennat pitävät kukintataukoa.

Silkkiunikot vasta villejä ovatkin ja kasvavat missä tahansa. Osta pussillinen siemeniä, kylvä jonnekin keväällä, kerää siemenet talteen ja visko seuraavana keväänä minne tahdot ja sinulla on ikuinen unikkokasvusto. Silkkiunikko kukkii pitkään, se tekee kukkia jaksoissa, eli siinä on kesän mittaan sekä nuppuja, kukkia, että siemenkotia.

Punaisten huivien liputusta ympäri puutarhan. Silkkiunikot kukkivat pitkään, sillä uusia kukkia aukeaa kaiken aikaa.

Vaaleanpunaiset pioniunikon siemenet olen saanut kirjeessä Saaripalstan Sailalta, Saila oli saanut niitä  Marian puutarhasta. Minäkin olen lähetellyt niitä unikkosekoituksien mukana monelle. Unikkokierre.
Ainoa hankaluus unikoissa on se, että annan niiden kaunistaa kasvimaatakin. Keväällä en raatsikaan kitkeä taimia kasvulavoista, jotka kuitenkin pitäisi muokata. Tästä syystä tänä vuonna jäi kaksi kasvilavaa kokonaan unikkojen haltuun. Nyt kukinta alkaa olla niissä ohi, mitä tilalle? Ehkä jotain hyötyä? Ehdotuksia?

Uutuuskasvi ja vetoomus

Anteeksi vähän epätarkka kuva, räpsäisin innoissani kännykällä. Löysin rantalehdosta uuden orkidean, lehtoneidonvaipan. Olin poimimassa mustikoita ja törmäsin kaunottareen saunapolun varrella. Hän oli hyvin maastoutunut, eivätkä silmäni ole ennen tähän osuneet. Muistan, että joskus olen nähnyt kasvin, jossa on outoja simenkotia, se on varmaankin ollut tämä. Kiitän itseäni pusikoiden ja sananjalan raivaamisesta, orkideoille on tullut tilaa. Monta valkolehdokkia ilahdutti taas alkukesästä.

Nyt häntä pitää käydä ihailemassa joka ilta.

Ilokseni Nero on alkanut voida paremmin ja tuntuu kuin olisin saanut kissani takaisin. Myyräsaalis piristää pehtoorin mieltä huomattavasti ja jyrsijöillä on selvästi myös ruokahalua lisäävä vaikutus.
Emme enää ole käyneet joka ilta saunamökillä, sillä harmaasieppo teki pesän saunan terassin kurkihirren päälle, emmekä halua häiritä perheonnea. Saunominenkin on ollut katkolla. Muutenkin kuljemme enemmän taas omia polkujamme, en ota Neroa mukaan mustikkametsään näin parhaaseen poikasaikaan.

Tässä yhden retken saalis, kaksi litraa mustikoita ja iskemätön tatti, josta sain sipulin ja pottujen ryydittämänä maukkaan aterian. Muutama herkkutatti ja kanttarellikin on jo löytynyt ja mustikoita on kertynyt parikymmentä litraa. Kilpailu marjoista on kova, melkein kaikki eläimet osaavat arvostaa tätä ravintorikasta herkkua. Sorsat hoitavat rantatöyrään ja minä jaan muun alueen rastaiden, varisten, peuran, supien ja muiden metsän asukkaiden kanssa.

Valkohäntäpeura on käynyt ahkerasti parturoimassa puutarhaani, hostat ja syysleimut ovat menneet parempiin suihin ja hortensioita olen yrittänyt suojata verkolla. Laitoin muutaman Wunderbaumin roikkumaan kukkien keskelle, en tiedä onko niistä hyötyä, vähään aikaan ei ole tuhoja näkynyt, mutta piha lemuaa melkoisesti. Myös kasvimaalle tuo rouva on löytänyt tiensä liian monta kertaa, erityisesti se on mieltynyt perunanvarsiin, mutta tallomalla kasvilavoissa se saa enemmänkin tuhoa aikaiseksi. Sen vauva on vielä niin pieni, ettei se liiku emon kanssa, vaan makoilee piilossa.

Yleensä peuraemo ei ole kesäisin vieraillut puutarhassani, mutta tämä täti on päässyt herkkujen makuun.
Naapurini kertoi brutaalista tapahtumasta: Häijäässä tapettiin huvin vuoksi yli 500 eläintä. Linkki vie Eläintenystävä-verkkolehden sivulle. Helmikuisessa metsästyskilpailussa tapettiin viihdetarkoituksessa yli 500 eläintä, 400 supikoiraa, 93 mäyrää, 28 kettua, 23 varislintua, 12 naakkaa ja 4 minkkiä. Ihminen osaa olla järkyttävän julma. Olen sitä mieltä, että tuollainen "viihde" tulisi kieltää lainsäädännöllä. Jos olet samaa mieltä käy allekirjoittamassa kansalaisaloite täällä.

Pehtoorin mielestä välillä olisi hyvä esitellä myös puutarhaa.
Kaunista viikonloppua kaikille!