Aurinkoa ja latuystävyyttä

Nyt on talvisäät olleet kohdallaan. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja sen säteet tuntuvat jo lämpimiltä. Kirpeästä pakkasesta johtuen Nero nauttii auringosta enimmäkseen sisätiloissa, mutta yöllä paistavaa kuuta se ei voi vastustaa, sitä on ihailtava ulkona. Runsaan kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kissa reagoi voimakkaasti täysikuuhun. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Ikkunat on pesty syksyllä, mutta joskus, ehkä talon maalauksen jälkeen on ulkoikkunat raaputettu melko kovakouraisesti. Lisäksi lasit ovat erittäin lainelevaa ja kupruista vanhaa lasia. Onnesi ne näyttävät tältä vain varhain keväällä ja vain pienen hetken päivästä.

Olen käynyt joka päivä hiihtämässä jäällä. Luin hurjia juttuja pääkaupungin laturaivosta, meillä sellaista ei ilmene. Täällä esiintyy vain latukohteliaisuutta. Jokainen kanssahiihtäjä tervehtii ystävällisesti ja miltei poikkeuksetta jokainen pysähtyy juttelemaan toviksi. Arvioimme ladun kuntoa ja kiittelemme upeaa säätä. Kyselemme monesko kierros on menossa ja oliko millainen hiihtosää viime viikolla kun oli niin lauhaa. Oikein odotan noita kohtaamisia, olen tutustunut moneen uuteen ihmiseen hiihdon merkeissä. Eilen seurasimme erään herrahiihtäjän kanssa pienkoneen nousu- ja laskuharjoituksia järvellä. Sitten hän jatkoi vauhdikkaasti matkaansa ja minä sivakoin perässä kotia kohti tuonne saaren taakse, juuri ennen auringonlaskua.