Ilottomia päiviä

Uskallanko tulla ruokakupille?

Meillä on elelty vaisuissa tunnelmissa. Lääkkeenanto hiertää välejämme ja piikitys oli viimeinen pisara. Nero parka tuntee olonsa turvattomaksi kun jatkuvasti kidutetaan.
Tosin kilpirauhaslääkkeen anto onnistuu jo ilman pyyhettäkin ja kissa vain alistuu toimenpiteeseen.
Punkkihäätökin pitäisi vielä lisätä kiusaaviin asioihin.
Minä olen purkanut pahaa oloani rikkaruohoihin ja Nero vaeltelee levottomana ympärillä minua kartellen. Ei paljon puhuta.
Rantalenkillä ollaan kuitenkin käyty joka ilta ja vähän sylitelty saunamökillä.
Toissa-aamuna tapahtui jotakin lähes sydämen pysäyttävää.

Heräsin noin kello 5 kovaan huutoon. Itseasiassa karmivaan kissan huutoon.
Pomppasin ylös ja näin, yleensä hyvin hiljaisen, Neron kiljuvan täyttä kurkkua kissanluukun edustalla, sisäpuolella. Ajattelin, että sillä on kaameita kipuja ja yritin nostaa sen syliin tutkiakseni, mutta kissa yritti purra minua ja livahti ulos. Ryntäsin sen perään, mutta Nero pinkaisi talon alle.
Syvästä unesta, vireystila nousi nopeasti nollasta sataan.
Muutamassa sekunnissa olin pukeutunut, hakenut Neron kantokopan vintiltä, pakannut viimeaikaset potilaskertomukset ja tarkistanut eläinsairaalan puhelinnumeron.
Tarvittiin vielä potilas.
Epätoivoisena menin ulos ja huutelin Neroa ja kissa tulikin talon alta ihan muina pehtooreina, eikä näyttänyt yhtää kivuliaalta, mutta kyljestä roikkui karvatuppoja.

Asian laita selvisikin pian. Valkotornado on saapunut paikkakunnalle. Korvat luimussa se vaani Neroa. Se oli ehkä suunnitellut sisälletuloa ja Nero kehotti kovasanaisesti pitämään sosiaalista etäisyyttä.

Jättiläiskissa, jolla on enkelin ulkonäkö, mutta paholaisen luonne terrorisoi viime kesänä koko kylän kissapopulaatiota kilometrien säteellä. Muutamankin emännän kanssa pohdimme, mitä sen kanssa pitäisi tehdä, kukaan ei tiedä kenen se on, mutta jonkun mökkiläisen varmasti koska se ilmestyy tänne aina sesonkiaikaan.
Meille se murtautui sisään kissanluukusta ja pani hyrskyn myrskyn. Siitä kerroin täällä.
Ilmeisesti Valkotornado muisti minut ja lyllersi nopeasti pellon yli. Sinne se jäi metsänreunaan kyyläämään, mutta poistui kun jäin pihalle puuhastelemaan. Nero vaikutti tyytyväiseltä.

Pehtoori hoitaa ahkerasti puksipuita, ne ovat kohta lehdettömiä.

Onneksi ei tullutkaan sairaalareissua. Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei Neron hermostuneisuus johdukaan minusta ja hoitotoimenpiteistä, vaan syynä on reviiritaistelu ja sissielämän vaatimukset.
Toivon, että pian taas saan oman iloisen kissani takaisin.
Olen kysellyt kaikilta lähinaapureilta, mutta kukaan ei tiedä kenelle hirviökissa kuuluu.
Aion ladata vesitykin valmiiksi jos se vielä ilmestyy tänne Neroa kiusaamaan.

PS.
Blogger ilmoitti, että kuva-ongelma on korjattu. Jos vielä jatkuu kehotettiin poistamaan selaimen evästeet ja cache. Joku pelkäsi, että kuvat ovat kadonneet iäksi kun ei ole tallentanut niitä ollenkaan koneelleen. Mutta jos kuvat on ladattu suoraan, esim. kameran muistikortilta niin ne ovat tallessa Bloggerin (Googlen) albumiarkistossa.
https://get.google.com/albumarchive/

Iloista viikonloppua kaikille!