Ihan näin huonosti en ole kohdellut konetta vaan olen löytänyt sen tässä kunnossa meren rannalta.
Se on kierrellyt muistomerkkinä puutarhassa. Ystävä kysyi voiko tulla tänne ompelemaan sohvanpäällisiä koneellani, laitoin tämän valmiiksi odottamaan portaanpieleen :D
Toki lainasin myös uudempaa, digitaalista mallia.
Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Karolina!
Vielä ehtii hyvin osallistua puutarhakirja-arvontaan.
Paljon on tikattu tuolla koneella, ei ihme ettei lanka luista.
VastaaPoistaKone on jäänyt eläkkeelle ja viettää lokoisia päiviä puutarhassa.
PoistaMeri on luovuttanut aarteitaan. Tuolla ei enää tikata pistoakaan.
VastaaPoistaLuulen, että joku on joskus kipannut koneen merenrannan kivikkoon ja suolavesi on tehnyt tehtävänsä. Olen keräillyt noista kippauspaikoista myös upeita ruostuneita valurautahellojen osia.
PoistaNuo vanhat ompelukoneet ovat kauniita ja koristeellisia! Tuo on ollut veivattava malli.
VastaaPoistaEnnen laitteet tehtiin kestämään ja niistä haluttiin tehdä myös kauniita. Teknologia pysyi pitkään samana, joten mallien uusimistarvetta ei paljon ollut. Minulla on puutarhapöytänä vanha ompelukoneen jalkaosa, sekin valurautaa. Kestää äidiltä tyttärelle.
PoistaSisarellani on olohuoneen koristuksena äitini kasvatusäidiltä peritty, vuonna 1900 ostettu Ystävä-merkkinen ompelukoneen hyvin koristeellinen jalkaosa. Myös itse kone on tallessa. Näin juuri kirpputorilla Koskella pari ompelukonetta, joita heti himoitsin. Myös Kosken talossa, jossa käymme puutarhaa pitämässä ja mökkeilemässä, on yksi.
PoistaYstävällä on ikää siis yli sata vuotta! Vanhat ompelukoneet ovat taas arvossaan. Minulla on kuistilla apupöytänä, sellainen jossa kone kääntyy pöydän sisään. Ja sivuissa kaksi vetolaatikkoa tarvikkeiden säilytystä varten. Singer. Kirpputorilta sain ilmaiseksi yhden koneosan, joka on mielestäni hyvin kaunis ja koristeellinen. Se oli menossa roskiin, koska ostaja oli halunnut vain jalkaosan.
PoistaRuosteisuus on kaunista.
VastaaPoistaKiva aiheeseen liittyvä tervehdys ystävälle =D
Ystävä ymmärsi kyllä jekun :) Nykyisin kun on paljon uutta ja kiiltävää, enimmältään muovia, tuntuu ruosteisuus ja kuluneisuus tavoiteltavalta arvolta.
PoistaKaunis muistomerkki, ruoste on ihanaa ;)
VastaaPoistaMuistomerkki menneille ompelutaidoille. Tosin kai se on vähän kuin polkupyörälläajotaito, sen osaa vuosienkin kuluttua kun vain kokeilee. Viime aikoina olen suorittanut lähinnä korjausompelua, aikoinaan ompelin mitä upeampia luomuksia ylleni.
PoistaHaha, ihana ompelumasiina. =)
VastaaPoistaTikkinsä täyttänyt :)
PoistaAuttaiskohan tippa öljyä langan luistavuuteen =D
VastaaPoistaVoi olla, että öljyhoito tulee liian myöhään =D
PoistaSä olet kyllä mestari löytämään kaikenlaista ihanuutta,niin ihania aarteita olen täällä nähnyt:)
VastaaPoistaMoni varmaan olisi ollut viisaampi ja jättänyt melko painavan ompelukoneen paikalleen. Minä raahasin sitä rinkan päällä ylimääräisenä painona, koska se minuistakin oli aivan upea löytö, joka oli korjattava talteen.
PoistaJälkikasvu sanoisi, että kone on aikamoisessa "tikissä". Kone piti minulle saarnan: Kun yksi tehtävä loppuu, toinen voi odottaa jo kynnyksellä. Ennen syntyi tikkiä, nyt syntyy toisenlaisia kauneusarvoja ja ilahtuneita kommentteja.Näin olkoon myös meidän ihmisten elämässä. Toisen saarnan kuulin vanhalta rovastilta, joka kommentoi iäkkäiden ihmisten parisuhteita: Mitä enemmän ryppyjä - sitä enemmän silitettävää!
VastaaPoistaPapy
Kannatti raahata koneenraatoa tunturissa, siitä on moneksi. Se ilahduttaa puutarhassa, hymyilyttää monia täällä blogissa ja pystyy vielä saarnaamaan ja opettamaan elämää :) Tuo jälkimmäinen rovastin elämänviisaus jää varmasti elämään.
PoistaLuonnosta saa mitä ihmeempiä aarteita/romuja. Hyvä kerätä pois :)
VastaaPoistaNiin, luonnon antimia tämäkin. Ja samalla tuli siivottua paikkoja :)
PoistaIIIIK!!!! Superduperihana tuo ompelukoneesi luuranko!!!!
VastaaPoistaVarmaan sinäkin olisit poiminut tämän jos olisi tullut vastaan :)
PoistaIhana singeri! En kyllä tiedä oliko veivattavat koskaan singereitä mutta sou vot, ihana on! (Aamulla ihastelin taloyhtiömme ulkovarastossa puutarha...miksiköhän sitä sanoisi...sellaista pyöreää puista, jo nyt on, jyrää. Aivan kuin sillä olisi joskus muinoin saanut työntää eestaas rapamaalla ja olisi tullut sileää jälkeä...en uskaltanut ottaa, oisin kyllä sen saanut vedettyä perässäni mutta siihen se olisi sitten jäänyt ...rappusten eteen..ja tiedän, että turhaan veisin sen tänne puutarhaan koskenrannalle jatkamaan eloaan, riemastuttamaan, yksikään talon asukki ei ymmärtäisi...huoh)
VastaaPoistaRojunkerääjän maine on kasvanut, mutta onneksi täällä blogissa on ymmärtäjiä ja vertaistukea. Jyrä kuulostaa komealta, voin kuvitella sinut jyräämässä sitä kotiportaan viereen. Meneeköhän sulta taas yöunet?
PoistaAivan sykähdyttävä pihakoriste.
VastaaPoistaTaisi ystäväsi yllättyä ; )
Ystäväni tuntee minut ja ymmärsi vitsin. Niin vain ompelukone jatkaa uutta elämäänsä ihailtuna koristeena :)
PoistaEi mennyt yöunet, mutta jos joskus olen tässä talossa se viimeinen ja kaikki muut ovat uusia asukkeja, niin...kuka tietää vaikka hyrä oppisi kävelemään jonnekin muualle. Kukaan ei enää tiedä sen omistajaa!
VastaaPoistaLähinaapurissa kirpparilla on isoja, todella isoja, pärekoppia...ne vaivaavat...aivan kuin niitä ei olisi jo ennestäänkin. Huokaus tätä keräysvimmaa ja kaiken vanhan ja karheankauniin rakastamista.(omasta polkupyörästänikin on sanottu, että miksi en maalaa sitä...no höh...miksi pitäisi?)
No, ei tietenkään voi maalilla pilata hienoa polkupyörää. Näin jokin aika sitten vanhan "kunnostetun" amerikanarkun. Se oli kuin irvikuva kiiltävine ristipääruuveineen. Kirpparit ovat kiva harrastus, mutta tuo säilytystila .... :)
PoistaAivan ihana.. luin noita kommentteja..fiksuja ihmisiä täytyy sanoa.. ymmärtävät hyvän päälle.. Täytyypä katsastaa olenko jo lukija..eksyn välillä onneksi uusillekin blogeille..
VastaaPoistaTätä blogia lukevat vain fiksut ihmiset :) Olet muistaakseni kirjautunut lukijaksi tänne. Tein vastavierailun ja kirjauduin blogiisi.
Poista